Pohdin ja tarkastelen kirjoituksissani paljon synnynnäistä herkkyyttä ja elämää neurokirjon henkilön näkökulmasta. Kirjoitan pitkälti kokemustiedosta käsin. Mutta myös siitä tiedosta ja ymmärryksestä käsin, joka minulle on erilaisten lähteiden kautta asioista muodostunut. Olen aina ollut kiinnostunut ymmärtämään paremmin muita ihmisiä, erilaisuutta, ihmisten välisiä kommunikaatiohaasteita, itseäni sekä omaa herkkyyttäni. Ylipäänsä pureutumaan asioihin ja ilmiöihin aina paljon pintaa syvemmin, ymmärtääkseni niitä itse paremmin.
Sinun näkemyksesi, ajatuksesi tai kokemuksesi herkkyydestä voivat olla erilaisia – ne ovat yhtä valideja ja arvokkaita. Saatat kenties myös tarkastella asiaa erilaisesta näkökulmasta käsin tai vasta havahtua pohtimaan omaa herkkyyttäsi?
Koen tärkeäksi todeta näin aluksi, ettei herkkyys ole samanlainen ilmiö kaikille. Ja jokainen kokee herkkyytensä yksilöllisesti. Herkkyys voi ilmetä meissä monin eri muodoin muun muassa sensorisen-, emotionaalisen-, sosiaalisen-, kognitiivisen- sekä eksistentiaalisen herkkyyden kautta. Sinulla saattaa olla vielä mielessä muitakin? Nämä herkkyyden muodot voivat ilmetä yksittäin, lomittain tai ne voivat vaihtaa painotustaan elämämme eri vaiheissa ja hetkissä. Palaan niihin hieman lisää kenties seuraavassa kirjoituksessani.
On myös mielestäni tärkeää ymmärtää, ettei kaikki herkkyys tunnu samalta, eikä kaikki herkkyys johda haavoittuvuuteen. Herkkyys voi olla haaste ja rasite mutta yhtälailla se voi olla myös suuri voimavara ja ihmistä vahvistava piirre. Tai sitten se voi olla näitä molempia – ympäristöstä, hetkestä ja/tai tilanteesta riippuen.
Siihen miten itse suhtaudumme herkkyyteemme vaikuttaa paljon ympäristömme. Sen odotukset, asenteet sekä ymmärrys tai koettu ymmärtämättömyys. Meidän ihmisten kun saattaa olla usein vaikea ymmärtää sellaisia asioita, joita emme itse koe, kohtaa tai joita emme ole vielä elämässämme kohdanneet. Myös sillä kuinka tietoisia me siitä itse itsessämme olemme on vaikutusta.
Mikäli herkkyys ei aiheena olisi sinulle vielä kovin tuttu niin avaan sitä hieman myös siten, että herkkyys voi olla joko synnynnäinen temperamentin tai hermoston ominaisuus. Voidaan puhua synnynnäisestä neurobiologisesta keskushermoston ominaisuudesta, neurotyypistä tai kehityksellisestä häiriöstä, riippuen siitä mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan ja mistä on lopulta kyse. Tämänkaltainen herkkyys on nähtävissä usein jo lapsuudessa mm. tunneherkkyytenä ja vahvoina tunnereaktioina, syvempänä prosessointina (analysointi, pohtiminen), aistiärsykeherkkyytenä sekä kuormitusherkkyytenä. Lapsi saattaa olla mm. syvällinen, hyvin empaattinen, vetäytyvä sekä eläytymiskykyinen. Synnynnäisesti herkän hermosto kuormittuu hyvin nopeasti erilaisista ärsykkeistä, josta seuraa voimakasta stressitason nousua. Synnynnäisen herkkyyden alle sijoittuvat (ainakin) erityisherkkyys, autismin kirjo sekä (ainakin osittain) myös adhd. Näillä kaikilla on joitain yhtäläisyyksiä, omat ydinpiirteensä sekä ne toisistaan erottavat erityispiirteensä. Kaikkia näitä yhdistää kuitenkin vahvasti kuormitusherkkyys.
Herkkyys voi olla myös elämän myötä kehittynyt herkistymisen muoto, niin sanottua opittua herkistymistä. Sen taustalla vaikuttavat muun muassa koetut traumat, jatkuva sopeutuminen sekä myös yksilön henkinen/psykologinen kasvu. Tämän kaltainen herkkyys voi ilmetä samoin kuin synnynnäinenkin mutta sen juuret ovat kokemukselliset. Ihminen joka ei lapsuudessaan ja nuoruudessaan ole ollut kovinkaan herkkä saattaa herkistyä esimerkiksi jonkin elämänkriisin seurauksena myöhemmin elämässään. Samalla ihmisellä voi olla myös näitä molempia. Synnynnäisesti herkkä voi herkistyä edelleen kohdatessaan elämässään esimerkiksi turvattomuutta tai ristiriitoja.
Tässä kirjoituksissani haluan kuitenkin nostaa esiin erityisesti herkkyyden kauneuden, sillä se ansaitsee tulla näkyväksi. Erityisesti moni synnynnäisesti herkkä on oppinut jo varhain häpeilemään ja piilottelemaan omaa tapaansa olla, aistia ja ilmaista itseään. On kenties sisäistänyt tavan tarkastella itseään ja omanaisuuksiaan pitkälti vain haasteellisuuden sumentamien linssien läpi. Hän on kenties myös koettanut siedättää, karaista ja mukauttaa itseään ”normaaliin” jopa läpi elämänsä. Herkkyys tuo mukanaan roppakaupalla omanlaisiaan haasteita ja myös erilaisia tarpeita. Herkkyyttä ei yleisesti ottaen aina edes ymmärretä tai osata ottaa huomioon. Ei välttämättä edes henkilö itse. Itse ajattelen tässä kohtaa erityisesti aistiärsyke- ja kuormitusherkkyyttä.
Herkkä saattaa kokea tulevansa väärintulkituksi tai ymmärretyksi, mikä voi haastaa paljonkin suhteessa toisiin ihmisiin erilaisissa ympäristöissä. Tai sitten ei. Jos on elämän aikaisesti kuullut paljon moitteita ominaisuudestaan voi sana herkkä kaikua korvissa kuin kirosana. Se voi jo itsessään alkaa kuulostaa moitteelta tai jopa vaateelta olla toisenlainen. Jotta ominaisuuteen voisi oppia suhtautumaan sallivammin (niin itsessään kuin myös muissakin) koen tärkeäksi muistuttaa myös niistä monista vahvuuksista, joita kaikissa herkissä ihmisissä hyvin usein ja erittäin todennäköisesti myös on.
Minulle herkkyys ei ole pelkästään ominaisuus – se on tapa olla, tapa vastaanottaa sekä tapa olla yhteydessä ympäröivään maailmaan sekä muihin ihmisiin.
Herkkyyttä voisi kuvata kuin eräänlaisena kielenä sekä ovena syvempään ymmärrykseen, kutsuna eettisyyteen ja inhimilliseen yhteyteen. Sellaiseen, joka voi myös kasvaa ja kehittyä elämän aikana – ihan meissä kaikissa.
Oletko sinä huomannut, että monet erityisen herkät ihmiset ovat yhteydessä luontoon tavalla, jota kaikki eivät kenties koskaan tavoita? Luonto on ollut monelle elämän aikainen ystävä, kanssa kulkija tai paikka, jossa on ollut tilaa olla oma itsensä. Se ei arvota, ei arvostele, ei lokeroi. Luonto saattaa olla monelle paikka, jossa muutoin alati kierroksilla käyvä hermosto ja mieli rauhoittuvat edes hetkeksi – paikka jossa myös katoksissa ollut yhteys itseen taas palautuu. Herkkien ihmisten kertomuksista nousee usein vahvasti esiin se, että he tiedostavat syvemmällä tasolla olevansa osa luontoa, yhtä sen kanssa – eivät irrallinen osa sitä tai sen yläpuolella. Hyvin monet ihmiset kokevat metsän itselleen hyvin tärkeäksi paikaksi. Monet kokevat myös veden elementtinä hermostoaan rauhoittavaksi ja helliväksi. Luonnon vesissä uiminen, avantouinti sekä veden pinnan liikkeen katseleminen (toisinaan hyvin pitkäkestoinenkin tuijottelu) tai veden äänien kuunteleminen ovat monille myös hyvin rauhoittava ja palauttava kokemus. Niin myös minulle itselleni.
Herkillä ihmisillä on usein poikkeuksellinen kyky nähdä kauneutta sielläkin missä muut eivät sitä näe. Heistä monet kiinnittivät huomionsa usein yksityiskohtiin, kokevat ne kiehtovina ja näkevät niissäkin usein kauneutta. Herkät ihmiset ovat usein hyvin empaattisia, vaikka kaikki eivät osaa osoittaa sitä tavalla, jota yleisesti odotetaan. Herkillä on usein hyvin rikas sisäinen maailma – maailma jossa ajatukset, tunteet ja mielikuvat saattavat olla hyvinkin moniulotteisia ja moni vivahteisia. Herkillä on usein myös vahva luovan ajattelun voima ja he ovat usein hyvinkin idearikkaita. He tarkastelevat asioita syvällisesti, analyyttisesti ja uteliaasti, mikä auttaa heitä ymmärtämään monimutkaisempiakin ilmiöitä kenties paljon syvemmällä tasolla. Herkät ihmiset omaavat usein hyvinkin vahvaa eettistä ajattelua sekä vahvaa oikeudenmukaisuuden tajua. Heitä ohjaa usein ilo ja merkityksellisyys.
Taide, musiikki tai kirjoittaminen toimivat monelle keinona ilmaista itseään – herkkyyden koetusta asteesta riippumatta. Moni muusikko, kirjailija, runoilija ja taiteilija kuitenkin kuvailee itseään hyvin herkäksi ja melankoliaan taipuvaiseksi persoonaksi (tai sieluksi), joka kokee tarvetta ilmaista itseään taiteensa kautta. Heidän taiteensa kautta me muut voimme myös tavoittaa jotain sellaista, jota voi olla itse vaikea sanoittaa tai jota siinä hetkessä kaipaamme. Taide puhuttelee meitä hyvin vahvasti tunteiden tasolla ja kokemuksellisesti.
Koetpa sitten olevasi synnynnäisesti herkkä, elämänkokemustesi herkistämä, sekä että tai et koe tarvetta määritellä herkkyyttäsi sen tarkemmin… niin haluan joka tapauksessa kertoa sinulle sen, että herkkyys sinussa on kaunista <3
Tunteellinen siili
Oi, sanoi siili, olen tunteellinen siili, olen hyvä, kiltti, hellä. Ja kenelläpä kellä on vastaansanomista? Se vain on surullista, että piikkikuoren alla siilin hellyys piili.
Kirsi Kunnas , Tiitiäisen satupuu, 1956
