Olen pitänyt kirjoittamisesta luovaa kesätaukoa ja palaan oletettavasti aktiivisemmin pohdintojeni pariin vasta syksymmällä. Alkanut kesä on nimittäin ohjannut ajatukseni ja minut lempeästi puutarhaan. Kesä ja sen aistimukset ovat tuoneet mukanaan uudenlaisia voimavaroja. Se on tuntunut mukavalta ja kaivatulta. Kuormitus on silti läsnä omassa arjessani päivittäin ja usein hyvin vaihtelevalla intensiteetillä.
Kun puhun kuormituksesta tarkoitan usein aistikuormaa. Se on siitä ovela veijari, etten aina itse tunnista ja ymmärrä olevani aistikuormittunut. Usein kuormittuessani mieleni lähtee etsimään epätoivoisesti syytä olooni kaikesta muusta.
Koen tärkeäksi jakaa ja lisätä osaltani tietoisuutta myös aistiherkkyydestä.
On tärkeää tiedostaa ja ymmärtää, että aistimukset eivät ole kaikille ihmisille koetusti samanlaisia. Tähän kokemukseen vaikuttaa ihmisen yksilöllinen hermoston herkkyys.
Aistiherkkyydellä tarkoitetaan poikkeavaa tai korostunutta reagointia aistiärsykkeisiin, niin ulkoisiin kuin sisäisiin. Aistiherkkä henkilö reagoi ja kokee aistiärsykkeet voimakkaammin, nopeammin ja pitkäkestoisemmin kuin suurin osa ihmisistä.
Aistiherkkyys ei ole sairaus vaan se on (neutraali) ominaisuus. Tämä ominaisuus liittyy siihen miten aistiherkän hermosto vastaanottaa ja käsittelee aistitietoa.
Aistejamme ovat muun muassa näköaisti, kuuloaisti, hajuaisti, makuaisti, tuntoaisti, tasapainoaisti sekä asento- ja liikeaisti.
Aistit saattavat olla yli- tai aliherkkiä. Ne voivat olla myös näitä molempia. On tärkeää ymmärtää, että aistien välittämä tieto saattaa vaihdella saman päivän aikana, eri tilanteissa sekä elämän eri vaiheissa. Voi siis olla, että henkilö kokee aistimukset hyvin vaihtelevasti. Tähän liittyy myös se kuinka kuormittunut henkilö missäkin hetkessä on. Mitä kuormittuneempi hermosto jo on, sitä vaikeampi ärsykkeitä on sietää, sitä voimakkaammin ne tuntuvat.
Aistiherkkyys voi koskea vain yhtä aistia, useita aisteja tai se voi koskea kaikkia aisteja. Myös tässä voi olla vaihtelua.
Aistiherkkä voi kokea kirkkaat valot tai värit häiritsevinä tai kipua tuottavina. Hän voi kokea, että erilaiset äänet tai hajut häiritsevän voimakkaina. Hän voi kokea, että ruuan maku tai sen koostumus on sellainen, ettei sitä halua tai, ettei sitä kykene lainkaan syömään. Ruuan koostumus voi nimittäin herkästi aiheuttaa yökkimisreaktion. Aistiherkkä voi kokea, että vaatteiden materiaalit, niiden saumat tai niissä olevat pesulaput tuntuvat liian epämukavilta ihoa vasten. Myös esimerkiksi hygienian hoitoon liittyvät asiat saattavat tuottaa liiallista epämukavuutta ja ne voivat nousta haasteiksi, etenkin lapsilla.
Aistialiherkkyys taas tarkoittaa sitä, että henkilö kokee aistimukset heikompina kuin suurin osa ihmisistä. Tähän voi liittyä myös aistimushakuisuutta, jolloin henkilö saattaa hakea aistimuksia tavoilla, jotka suurin osa kenties kokisi epämukavina tai kummallisina.
Aistiherkkyys on hyvin yleistä neuroepätyypillisillä ihmisillä. Kuten autismin kirjolla olevilla sekä heillä joilla on adhd tai add. Aistiherkkyyksiä esiintyy myös erityisherkillä ihmisillä.
Aistimukset ja niiden kautta syntyvä informaatiotulva voivat vaikuttaa merkittävästi henkilön jaksamiseen ja selviytymiseen erilaisissa toimintaympäristöissä, sillä jatkuva aistiärsyketulva kuormittaa hyvin nopeasti. Aistimukset ja niistä nouseva kuormitus voivat aiheuttaa muun muassa voimakasta epämukavuutta, ahdistuneisuutta, levottomuutta sekä fyysistä kipua. Kuormitus lisää stressiä, joka voi nousta usein myös täysin sietämättömäksi.
Aistiherkkyys voi vaikuttaa paljon sosiaalisiin tilanteisiin, sillä aistiherkkä voi kokea itselleen liian epämukavina sellaiset asiat, jotka ovat suurimmalle osalle miellyttäviä tai joita suurin osa ihmisistä sietää paljon pidempään kuormittumatta. Esimerkiksi äänekkäät ja hälyisät paikat voidaan kokea hyvin kuormittavina. Aistiherkkyys voi vaikuttaa arkeen ja arjen toimintaan monin tavoin. Esimerkiksi vaatteiden valitseminen, ruokailu, hygienianhoito ja liikkuminen voivat vaatia erityishuomioita.
Ympäristön aistiesteellisyys ja ymmärtämättömyys aistiherkkyyttä kohtaan voivat vaikuttaa merkittävästi siihen miten aistiherkkä kykenee toimimaan ympäristössään; miten hän selviytyy ja jaksaa siellä. Esimerkiksi oppiminen ja/tai työskentely voivat haasteellistua merkittävästi, mikäli ympäristö ei huomioi henkilön kuormittuvuutta, tilojen aistiesteettömyyttä ja/tai mahdollista tarvittavia mukautuksia sekä esimerkiksi riittäviä lepohetkiä.
Aistiherkkä joutuu usein sietämään liiallista aistikuormaa ja epämukavuutta erilaisissa toimintaympäristöissään. Aistiherkkyyttä ei vielä ymmärretä riittävästi eikä aistiesteettömyyttä osata näin ollen ottaa huomioon toivotulla tavalla. Ei aina silloinkaan, vaikka aistiherkkä toisi tarpeitaan ja toiveitaan esille.
Aistiherkkyys voi vaikuttaa myös henkilön itsetuntoon, mikäli ympäristö ei ymmärrä herkkyyttä. Ihminen voi kokea olevansa ”liian herkkä”, ”vaikea” tai ”oikukas”. Usein ympäristön odotukset, reagointi, ja kummastelu vain lisäävät henkilön tarvetta sinnitellä ja sietää itselleen liiallista epämukavuutta sekä aistikuormaa. Moni on oppinut (ja edelleen oppii) piilottamaan ja peittelemään aistiherkkyyttä muilta.
Kertynyt aistikuormitus ei katoa itsestään. Kertynyttä ja alati kertyvää kuormitusta on mahdollista purkaa ja vähentää erilaisin keinoin. Usein aistiherkkä löytää itse itselleen sopivia keinoja myös tiedostamattaan. Palaan näihin keinoihin enemmän myös vielä joskus myöhemmin.
Aistiherkkyyksistä ei voi oppia pois mutta itseään voi suojella liiallisilta aistimuksilta oman stressinsä vähentämiseksi. Tämä on myös tärkeää.
Usein kuulee kuinka aistiherkän tulisi ”karaista” tai ”siedättää” itseään. Sellainen ei auta, päinvastoin se vain pahentaa tilannetta ja voi ajaa henkilön tunneromahdukseen (meltdown) tai uupumukseen. Usein aistikuormaa kertyy aivan huomaamatta pitkin päivää. Kodin ulkopuolella saattaa sinnitellä ja kotiin päästyä voi olla täysin väsyksissä, ylikuormittunut tai lopen uupunut. Tämä voi näkyä muille myös ärtyisyytenä ja toisinaan räjähtelynä.
Tämän kirjoitukseni lopuksi haluan todeta vielä, että vaikka aistiherkkyys tuo haasteita niin aistien toiminnan erilaisuus voi olla myös suuri vahvuus ja voimavara. Se voi olla koetusti suuri elämää rikastuttava ominaisuus. Se voi olla voimavara, joka tuottaa mielihyvää ja auttaa aistiherkkää rentoutumaan.
Millaisin keinoin sinä pyrit vähentämään aistikuormaa ja stressiä arjessasi? Onko aistiherkkyys sinulle enemmän haaste vai voimavara? Vai onko se niitä molempia aina hetkestä riippuen?
