Kärsin usein ilmastoahdistuksesta sekä yleisestä maailmantuskasta. Niihin liittyy monenlaisia tunteita kuten riittämättömyyttä, vihaa, pelkoja sekä surua.
Koen usein, etten voi tehdä tai etten tee yksilönä riittävästi asioiden eteen – lamaannun sen kaiken alle mitä kaikkea ”pitäisi” tehdä. Uskon etten ole tämän kanssa yksin.
Se mitä voimme tehdä on oman osamme. Voimme tehdä parhaamme niillä voimavaroilla ja tiedolla sekä ymmärryksellä joka meillä kulloinkin on – se riittää siinä hetkessä.
Pienten tekojen tekeminen ja näkeminen merkityksellisenä luo toivoa ja iloa – se antaa voimaa sekä uskoa tulevaisuuteen ja tarvittavaan muutokseen.
Omaa maailmantuskaani vähentää mm. etäisyys uutisiin ja median klikkiotsikoihin sekä keskittyminen omaan arkeeni omassa kuplassani. Vaikka haluan tietää mitä maailmalla tapahtuu en koe enää tarpeelliseksi kiusata itseäni jatkuvalla huolella ja hädällä, jota nykypäivän raflaava ja kauhukuvia maalaava klikkiuutisointi minussa herättää. Se vie vähäisetkin voimavarani ja vaikuttaa mielenterveyteen negatiivisesti. Mikäli voin itse huonosti minusta on vähemmän iloa ja hyötyä läheisilleni, luonnolle sekä yhteiskunnalle.
Poden usein myös syyllisyyttä ja häpeää ihmisyydestäni ja siitä, että olemme lajina onnistuneet tuhoamaan, riistämään ja saastuttamaan elinympäristöämme tavalla, joka ajaa meidät sekä lukemattomat monet muut lajit sukupuuttoon tai vähintäänkin sen partaalle. Toiminnallamme on ollut merkittäviä vaikutuksia luontoon ja sen ekosysteemiin. Olen joskus jostain lukenut vertauksen joka mielestäni pätee ihmisiin; olemme kuin planeettamme syöpäsolu.
Tarvitsemme tietoa tehdäksemme parempia valintoja, ymmärtääksemme paremmin laajempaa kokonaiskuvaa sekä sitä mitä ympärillämme tapahtuu ja sitä millainen vaikutus meillä ja toiminnallamme on ja on ollut. Meillä on nyt enemmän tietoa kuin koskaan aiemmin käytettävissämme. Ymmärrämme ekosysteemien toimintaa paremmin kuin koskaan aiemmin ja tämä tieto auttaa meitä toimimaan viisaammin kuin yksikään aiempi sukupolvi.
Tutkijoiden mukaan ekosysteemimme on todellisessa vaarassa romahtaa. Käynnissä on kuudes sukupuuttoaalto sekä ilmastonmuutos. Tutkijoiden mukaan ekosysteemit köyhtyvät ennen kuin ne romahtavat, romahdus voi tapahtua nopeasti. Arvioiden mukaan sukupuuttoaalto on alkanut kiihtyä ihmisten toiminnan seurauksena keskimäärin noin 1700-1800 luvuilta lähtien. Toisen maailmansodan jälkeen sen kasvun on todettu kiihtyneen merkittävästi – sen tahti kiihtyy edelleen. Tarvitaan toimia sen hidastamiseksi.
Ongelman ytimessä on ihminen joka käyttää liikaa luonnonresursseja ymmärtämättä tai välittämättä sen seurauksista. Luonto nähdään taloudellisena hyödykkeenä. Muokkaamme ja riistämme elinympäristöämme myös muiden lajien hyvinvoinnin ja olemassaolon kustannuksella.
Massasukupuuttoaalto on jo johtanut lukuisien lajien katoamiseen, luonto- ja lajikatoon. Tutkijoiden mukaan lajit häviävät tällä hetkellä merkittävästi luonnollista sukupuuttoa nopeammin. Se vaikuttaa eläinten sekä kasvien kehitykseen. Liian nopea eteneminen ei anna lajeille aikaa sopeutua muutoksiin kuten ilmaston ja merien lämpenemiseen sekä merien happamoitumiseen. Mikäli lajikatokehitystä ei kyetä hidastamaan riittävästi massasukupuuttoaalto voi saavuttaa huippunsa jo peräti muutamassa vuosisadassa. Kukaan tuskin tietoisesti haluaa sellaista mutta sitä kohti me menemme. Osa sivuuttaa, ohittaa tai kiistää asian ja toiset yrittävät tehdä parhaansa ja jotkut sitäkin enemmän.
Luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin ymmärtäminen ja tukeminen on keskeisessä roolissa nyt ja tulevaisuudessa. Tiedon jakaminen edesauttaa ihmisten parempaa ymmärrystä. Biodiversiteetti on keskeisessä osassa ekosysteemin toimivuuden, luonnon hyvinvoinnin, lajien olemassa olon sekä oman olemassaolomme kannalta.
Meidän on tärkeää ymmärtää, että me olemme osa luontoa ja täysin riippuvaisia siitä. Jokaisella luontokappaleella on oma tärkeä paikkansa ja roolinsa ekosysteemissämme. Olemme osa suurempaa kokonaisuutta. Ihminen ei ole luonnon herra, sen yläpuolalla tai sen kaikkivoipainen valtias, vaikka se usein kuvitteleekin olevansa. Ihminen ei ole erillinen osa luontoa – me olemme yhtä sen kanssa.
Meidän toimintamme vaikuttaa ympäristöömme ja ilmastoomme merkittävästi. Muuttuva ilmasto ja kiihtyvä lajikato uhkaavat niin rauhaamme, terveyttämme, veden saantiamme, ruuantuotantoamme kuin olemassa oloamme. Tarvitsemme luonnon resursseja selviytyäksemme. Emme voi riistää ja sekoittaa sitä loputtomiin.
Tiedon lisäksi tarvitsemme myös taitoja, toivoa sekä armollisuutta niin itseämme kuin toisiamme kohtaan. Voi olla vaikeaa kohdata tosiasioita. On siedettävä keskeneräisyyttä, epävarmuutta ja monenlaisia epämukavia tunteita. Tieto lisää tuskaa sanotaan – se voi myös nostaa voimakasta vastustusta, tosiasioiden kieltämistä sekä niiden ohittamista.
Joku viisas on joskus todennut, että niin kauan kuin on elämää on myös toivoa. Elämä on sitkeä ja luonnolla on kyky toipua yllättävänkin nopeasti jos se vain saa mahdollisuuden siihen. Ja vaikka kaikkea ei voitaisikaan pelastaa niin paljon voidaan silti tehdä.
Me ihmiset suojelemme sitä minkä koemme merkitykselliseksi itsellemme. Yhteys luontoon voi olla voimakkaampi muutoksen tekijä kuin abstrakti globaali huoli. Toiminta itsessään ruokkii toivoa. Pienet asiat ja teot antavat kokemuksen omista vaikutusmahdollisuuksistamme – sitä kautta myös lamaannus helpottaa. Tulevaisuus on kuin avoin kirja – toivoa ja elämää on vielä. Vielä EI ole liian myöhäistä.
Suojelutoimet, elinympäristöjen ennallistaminen sekä kulutuksen vähentäminen voivat hidastaa ja osin pysäyttää sukupuuttoaallon kehitystä. Ihmiskunta on jo osin herännyt asiaan ja pyrkii tekemään muutoksia. Se riittävätkö ne jää nähtäväksi.
Emme voi kuin hyväksyä sen mitä tapahtuu, elää asian kanssa ja tehdä oma pieni osamme, parhaamme. Voimme pyrkiä muuttamaan omaa ajatteluamme, toimintaamme sekä kulutustottumuksiamme mahdollisuuksiemme mukaan. Voimme pyrkiä toimimaan arjessamme tavoilla, jotka tukevat omaa ja luonnon hyvinvointia. Voimme oppia ja jakaa tietoa muille. Voimme olla esimerkkinä lapsillemme.
Haluan uskoa siihen, että pienillä asioilla ON merkitystä. Että sillä on väliä miten ajattelemme, millaisia valintoja teemme ja miten toimimme. Ilmastonmuutoksen tai massasukupuuton kieltäminen ja vähätteleminen ei auta meitä, se ei auta monimuotoista luontoamme eikä planeettaamme. Pienetkin teot ovat tärkeitä niin meille itsellemme kun meitä ympäröivälle luonnolle. On aina parempi tehdä edes jotain asioiden hyväksi kuin vain sulkea niiltä silmänsä.
Mitä konkreettista voimme esim. tehdä luonnon monimuotoisuuden hyväksi?
Lähiympäristö ja oma piha:
- Voit antaa luonnolle tilaa – anna rikkaruohojen ja nurmikon rehottaa.
- Suosi kotoperäisiä ja pörriäisystävällisiä kasveja.
- Istuta pensaita ja puita.
- Parvekekin riittää – yksikin kukkiva yrtti tai mesikasvi voi olla tärkeä pysähdyspaikka hyönteisille.
Arjen valinnat:
- Vähennä torjunta-aineita ja kemikaaleja (puutarhassa, kodin siivouksessa jne).
- Syö sesongin mukaan.
- Kasvata jotain myös itse (mm. yrtit, salaatti…)
- Tue pientuottajia, lähellä tuotettua ja luomua mikäli mahdollista.
Suhde luontoon:
- Liiku sekä oleile luonnossa.
- Kehitä ja vaali arvokasta luontoyhteyttäsi.
- Suosi valmiita polkuja.
- Ihmettele, kosketa ja aisti.
Ajattelu:
- Hyväksy keskeneräisyys ja epävarmuus.
- Ole armollinen itsellesi ja muille – usko siihen, että jokainen yrittää/tekee parhaansa.
- Etsi tietoa – jaa sitä myös toisille.
- Lepo on iso ekoteko – itsestä huolehtiminen on osa kokonaisuutta. Uupuneena kukaan ei jaksa.
- Kyseenalaista ja pohdi kulutustottumuksiasi. Haluatko vai tarvitsetko? Huomaa niiden ero.
Voimme myös pyrkiä muuttamaan ajatteluamme ”pitäisi” ajattelusta ”voin”, ”saan” tai ”minulla on mahdollisuus” ajatteluun, jolloin pienten asioiden tekeminen saattaa helpottua ja muuttaa merkitystään.
Yksin emme voi maailmaa pelastaa mutta yhdessä meillä on enemmän voimaa tehdä niin. Pienistä puroista kasvaa suuria jokia ja lopulta valtavia valtameriä.
Mielenterveystalon sivuilta löydät tietoa ja tukea ilmastoahdistukseen liittyen. Miten tunnistaa ilmastoahdistus? | Mielenterveystalo.fi
