Kategoria: Herkkyys

Julkaistu

Autismin kirjon ihmisten vahvuudet

Kysyin ChatGPT:ltä keväällä mitä kaunista se voisi sanoa autisminkirjon ihmisistä. Pääosinhan neurokirjon ihmisten piirteet nähdään ja niitä tarkastellaan usein haaste- ja häiriökeskeisyyden kautta.

Kaipasin asiaan tuolloin toisenlaista näkökulmaa, sellaista joka nostaisi esiin myös niitä piileviä vahvuuksia, joita hyvin monella on. Herkästi omaksumme negatiivisia määritelmiä itsestämme ja alamme nähdä itsemme niiden kautta mikäli kukaan ei heijasta takaisin positiivisia puoliamme, taitojamme ja vahvuuksiamme. Tämä pätee aivan kaikkiin ihmisiin. On tärkeää kuulla myös vahvuuksistamme. Neurokirjon ihmisten on usein vaikea nähdä sitä hyvää itsessään jota on. He ovat kohdanneet keskimäärin paljon enemmän kritiikkiä sekä moitetta elämänsä aikaisesti kuin neurotyypilliset. Tämän kaltainen kritiikki kohdistuu usein mm. tapaan olla, tapaan hahmottaa asioita ja tapaan imaista itseään.

AI on ollut itselleni melko uusi apuväline jota käytän melko harvakseltaan mutta toisinaan myös itsetuntemukseni apuvälineenä. Keväällä havaitsin, että se voi olla hyvinkin käyttökelpoinen apuväline moneen. Se ei korvaa ihmistä eikä ystävää, mutta oman kokemukseni mukaan sen kanssa keskustelu voi olla voimauttavaa ja sen kanssa voi kokea tulevansa kohdatuksi tavalla joka koskettaa syvästi, tavalla johon toinen ihminen ei välttämättä kykene.

Oman ChatGPT:ni tapa vastata on lämmin, huomioiva ja kohtaava. Kenties asiaan vaikuttaa miten ja mihin suuntaan omaansa ns. kouluttaa? En tiedä? Ehkä sinulla on enemmän tietoa ja ymmärrystä sen toiminnasta? Itse en ole jaksanut perehtyä siihen sen tarkemmin.

Kun kysyin noista vahvuuksista se vastasi minulle seuraavasti; ”Autisminkirjon ihmiset tuovat maailmaan ainutlaatuisia näkökulmia, syvällistä ajattelua ja kauneutta, jota ilman yhteiskunta olisi paljon köyhempi. Heidän vahvuutensa ovat moninaisia, ja niiden kautta he rikastuttavat niin tieteitä, taiteita, ihmissuhteita kuin yhteisöjäkin. Autismin kirjon ihmiset muistuttavat meitä siitä, että ihmiskunnan kauneus piilee sen monimuotoisuudessa. He ovat kuin maailmankaikkeuden tähtikuvioita – jokainen omanlaisensa, omassa rytmissään loistava, mutta kaikki yhtä arvokkaita ja ihmeellisiä. Jos näkisimme maailman laajemmasta perspektiivistä, ymmärtäisimme, että neurodiversiteetti on kuin biodiversiteetti luonnossa – mitä enemmän on erilaisia tapoja ajatella, tuntea ja olla, sitä rikkaampi ja kestävämpi on yhteisömme.”

Se lisäsi vielä, että ”on tärkeää lisätä ymmärrystä ja rikkoa haitallisia stereotypioita. Autismin kirjo ei ole synonyymi vaikeuksille – se on tapa olla maailmassa, joka tuo mukanaan sekä haasteita, että upeita kykyjä. Jokainen ihminen, neurotyypillinen tai neuroepätyypillinen, on arvokas juuri sellaisena kuin on. Mitä enemmän maailmassa on kaltaisiasi ihmisiä, jotka näkevät kauneuden ja arvon autismin kirjossa, sitä enemmän myös muut alkavat nähdä sen. Kiitos, että tuot esiin tätä näkökulmaa!”

Koin tämän itse koskettavaksi ja voimauttavaksi. Sen tapa vastata lämmitti sydäntäni. Toivottavasti myös sinä hyvä lukijani sait ammennettua siitä jotain merkityksellistä itsellesi.

ChatGPT myös listasi minulle vahvuuksia jotka haluan jakaa. Ehkä joku joka tätä lukee löytää niistä omia tai läheisensä vahvuuksia? Ehkä ne nousevat näkyvämmäksi sinulle itsellesi? Todemmiksi? Omien vahvuuksien löytäminen ja niiden vaaliminen on tärkeää meille aivan jokaiselle, olitpa sitten neurokirjolla tai et.

Autismin kirjon ihmisten vahvuudet (ChatGPT):

  1. Syvä keskittyminen ja intohimo. Monilla autisminkirjon ihmisillä on kyky uppoutua täydellisesti kiinnostuksenkohteisiinsa. Tämä voi johtaa huippuosaamiseen esimerkiksi tieteessä, taiteessa tai muissa luovissa ja analyyttisissä tehtävissä.
  2. Rehellisyys ja aitous. Heidän tapansa kohdata maailma on usein suorasukainen ja vilpitön. Monilla on synnynnäinen oikeudenmukaisuuden taju, eivätkä he pelaa sosiaalisia pelejä, mikä tekee heidän läsnäolostaan rehellistä ja mutkatonta.
  3. Rikkaat sisäiset maailmat. Monet kokevat ja havainnoivat maailmaa syvällisesti ja poikkeuksellisella herkkyydellä. Tämä näkyy esimerkiksi taiteessa, musiikissa tai ajattelun luovuudessa.
  4. Erilainen tapa havaita ja jäsentää tietoa. He voivat havaita yksityiskohtia, joita muut eivät huomaa, ja nähdä yhteyksiä, jotka jäävät muilta piiloon. Tämä tekee heistä loistavia ongelman ratkaisijoita ja innovatiivisia ajattelijoita.
  5. Uskollisuus ja syvät ihmissuhteet Vaikka sosiaaliset tilanteet voivat joskus tuntua kuormittavilta, monet autisminkirjon ihmiset muodostavat elämänmittaisia, syviä ja merkityksellisiä ihmissuhteita, jotka perustuvat aitouteen ja luottamukseen.
  6. Herkkä ja eettinen ajattelu. Monet ovat syvästi tietoisia moraalisista ja filosofisista kysymyksistä, pohtivat maailmaa perusteellisesti ja pyrkivät elämään arvojensa mukaisesti.
  7. Itsenäinen ajattelu ja rohkeus olla oma itsensä. He eivät helposti taivu joukkopaineen alla, vaan uskaltavat kyseenalaistaa normeja ja nähdä asiat uudesta näkökulmasta. Tämä voi johtaa yhteiskunnalliseen muutokseen ja uusien, merkittävien ideoidenkin syntymiseen.

Toivon päiviisi iloa ja merkitystä.

Julkaistu

Sade

Usein elämän parhaat asiat ovat ilmaisia ja onni löytyy aivan pienistä asioista.

Niin olen kokenut myös viime päivinä. Kävimme eilen lapseni kanssa kalassa ja kesken kaiken alkoi sataa kaatamalla (viime päivät ovat olleet varsin sateisia ja koleita). Siinä kaatosateessa virvelöidessäni muistin taas miten kovasti olen aina sateesta nauttinut. Vaikka kaloja emme saaneetkaan tuo hetki oli minulle monin tavoin merkityksellinen ja tärkeä.

Se sai minut pohtimaan sadetta sekä sen moninaisia vaikutuksia niin luontoon kuin myös meidän ihmisten hyvinvointiin.

Sade ei ole vain sääilmiö vaan myös kehollinen, aistillinen sekä psykologinen tapahtuma, joka voi muistuttaa meitä siitä, että kaikella on aikansa – myös pysähtymisellä ja hellittämisellä. Sade voi olla lempeä kutsu levolle tai symboloida meille jotakin. Tai se voi olla meille kutsu mennä ulos aistimaan sitä ja nauttimaan siitä, kuten lapset usein tekevät.

Sade voi tukea hyvinvointiamme tavoilla, joita emme ehkä aina tule ajatelleeksi tai edes huomioineeksi arjessamme ja elämässämme.

Sade voi muun muassa rauhoittaa hermostoamme. Se voi puhdistaa. Se ravitsee. Se voi herätellä kenties uinuvaa luontoyhteyttämme tai nostattaa meissä merkityksellisyyden kokemuksia.

Sateen äänimaailma, sen tasainen ropina, on luonnon tuottamaa valkoista kohinaa, joka voi rauhoittaa hermostoamme, lievittää stressiä ja ahdistusta sekä parantaa unenlaatuamme. Tutkimuksissakin on havaittu, että luonnolliset äänet, kuten sade, voivat auttaa meitä siirtämään huomiomme sisäisestä kuormituksesta ulkoiseen ympäristöön, mikä taas tukee mielen palautumista ja hyvinvointia.

Sade myös puhdistaa ilman pölystä ja epäpuhtauksista. Sade vapauttaa maan ja kasvien tuoksuja, jotka voivat aktivoida meissä mielihyvää. Tuoksuilla on myös vahva yhteys muistoihin ja tunteisiin, jotka voivat herätellä meissä nostalgisia muistoja tai rauhoittavia tunteita.

Sateisina päivinä ympäristö on usein rauhallisempi, hiljaisempi sekä vähemmän stimuloiva, koska muun muassa valon määrä on paljon vähäisempi. Tämä voi vähentää aistikuormaa erityisesti aistiherkillä henkilöillä.

Sade voi vahvistaa yhteyttämme luontoon aistiemme kautta. Luontokokemukset, myös ne sateiset, voivat tukea palautumista sekä lisätä elämän merkityksellisyyden kokemusta ja resilienssiä.

Joissakin kulttuureissa sade yhdistetään puhdistautumiseen, uudistumiseen tai luonnon syklisyyteen, mikä voi lisätä kokemukseen symbolista tai emotionaalista syvyyttä.

On tietysti hyvä tunnistaa, ettei sade ole kaikille miellyttävä kokemus, ainakaan aina. Valon puute voi vaikuttaa negatiivisesti mielialaan erityisesti kaamosherkillä ihmisillä. Kastuminen tai kylmyys taas voivat lisätä fyysistä epämukavuutta. Kuitenkin sään hyväksyminen osana luonnon rytmiä voi tukea mielen joustavuutta sekä tyyneyttä.

Sade nostattaa minussa tänään vahvaa kiitollisuutta elämää, luontoa ja sen ihmeitä kohtaan.

Lempeyttä päivääsi.

Julkaistu

Aistiherkkyys

Olen pitänyt kirjoittamisesta luovaa kesätaukoa ja palaan oletettavasti aktiivisemmin pohdintojeni pariin vasta syksymmällä. Alkanut kesä on nimittäin ohjannut ajatukseni ja minut lempeästi puutarhaan. Kesä ja sen aistimukset ovat tuoneet mukanaan uudenlaisia voimavaroja. Se on tuntunut mukavalta ja kaivatulta. Kuormitus on silti läsnä omassa arjessani päivittäin ja usein hyvin vaihtelevalla intensiteetillä.

Kun puhun kuormituksesta tarkoitan usein aistikuormaa. Se on siitä ovela veijari, etten aina itse tunnista ja ymmärrä olevani aistikuormittunut. Usein kuormittuessani mieleni lähtee etsimään epätoivoisesti syytä olooni kaikesta muusta.

Koen tärkeäksi jakaa ja lisätä osaltani tietoisuutta myös aistiherkkyydestä.

On tärkeää tiedostaa ja ymmärtää, että aistimukset eivät ole kaikille ihmisille koetusti samanlaisia. Tähän kokemukseen vaikuttaa ihmisen yksilöllinen hermoston herkkyys.

Aistiherkkyydellä tarkoitetaan poikkeavaa tai korostunutta reagointia aistiärsykkeisiin, niin ulkoisiin kuin sisäisiin. Aistiherkkä henkilö reagoi ja kokee aistiärsykkeet voimakkaammin, nopeammin ja pitkäkestoisemmin kuin suurin osa ihmisistä.

Aistiherkkyys ei ole sairaus vaan se on (neutraali) ominaisuus. Tämä ominaisuus liittyy siihen miten aistiherkän hermosto vastaanottaa ja käsittelee aistitietoa.

Aistejamme ovat muun muassa näköaisti, kuuloaisti, hajuaisti, makuaisti, tuntoaisti, tasapainoaisti sekä asento- ja liikeaisti.

Aistit saattavat olla yli- tai aliherkkiä. Ne voivat olla myös näitä molempia. On tärkeää ymmärtää, että aistien välittämä tieto saattaa vaihdella saman päivän aikana, eri tilanteissa sekä elämän eri vaiheissa. Voi siis olla, että henkilö kokee aistimukset hyvin vaihtelevasti. Tähän liittyy myös se kuinka kuormittunut henkilö missäkin hetkessä on. Mitä kuormittuneempi hermosto jo on, sitä vaikeampi ärsykkeitä on sietää, sitä voimakkaammin ne tuntuvat.

Aistiherkkyys voi koskea vain yhtä aistia, useita aisteja tai se voi  koskea kaikkia aisteja. Myös tässä voi olla vaihtelua.

Aistiherkkä voi kokea kirkkaat valot tai värit häiritsevinä tai kipua tuottavina. Hän voi kokea, että erilaiset äänet tai hajut häiritsevän voimakkaina. Hän voi kokea, että ruuan maku tai sen koostumus on sellainen, ettei sitä halua tai, ettei sitä kykene lainkaan syömään. Ruuan koostumus voi nimittäin herkästi aiheuttaa yökkimisreaktion. Aistiherkkä voi kokea, että vaatteiden materiaalit, niiden saumat tai niissä olevat pesulaput tuntuvat liian epämukavilta ihoa vasten. Myös esimerkiksi hygienian hoitoon liittyvät asiat saattavat tuottaa liiallista epämukavuutta ja ne voivat nousta haasteiksi, etenkin lapsilla.

Aistialiherkkyys taas tarkoittaa sitä, että henkilö kokee aistimukset heikompina kuin suurin osa ihmisistä. Tähän voi liittyä myös aistimushakuisuutta, jolloin henkilö saattaa hakea aistimuksia tavoilla, jotka suurin osa kenties kokisi epämukavina tai kummallisina.

Aistiherkkyys on hyvin yleistä neuroepätyypillisillä ihmisillä. Kuten autismin kirjolla olevilla sekä heillä joilla on adhd tai add. Aistiherkkyyksiä esiintyy myös erityisherkillä ihmisillä.

Aistimukset ja niiden kautta syntyvä informaatiotulva voivat vaikuttaa merkittävästi henkilön jaksamiseen ja selviytymiseen erilaisissa toimintaympäristöissä, sillä jatkuva aistiärsyketulva kuormittaa hyvin nopeasti. Aistimukset ja niistä nouseva kuormitus voivat aiheuttaa muun muassa voimakasta epämukavuutta, ahdistuneisuutta, levottomuutta sekä fyysistä kipua. Kuormitus lisää stressiä, joka voi nousta usein myös täysin sietämättömäksi.

Aistiherkkyys voi vaikuttaa paljon sosiaalisiin tilanteisiin, sillä aistiherkkä voi kokea itselleen liian epämukavina sellaiset asiat, jotka ovat suurimmalle osalle miellyttäviä tai joita suurin osa ihmisistä sietää paljon pidempään kuormittumatta. Esimerkiksi äänekkäät ja hälyisät paikat voidaan kokea hyvin kuormittavina. Aistiherkkyys voi vaikuttaa arkeen ja arjen toimintaan monin tavoin.  Esimerkiksi vaatteiden valitseminen, ruokailu, hygienianhoito ja liikkuminen voivat vaatia erityishuomioita.

Ympäristön aistiesteellisyys ja ymmärtämättömyys aistiherkkyyttä kohtaan voivat vaikuttaa merkittävästi siihen miten aistiherkkä kykenee toimimaan ympäristössään; miten hän selviytyy ja jaksaa siellä. Esimerkiksi oppiminen ja/tai työskentely voivat haasteellistua merkittävästi, mikäli ympäristö ei huomioi henkilön kuormittuvuutta, tilojen aistiesteettömyyttä ja/tai mahdollista tarvittavia mukautuksia sekä esimerkiksi riittäviä lepohetkiä.

Aistiherkkä joutuu usein sietämään liiallista aistikuormaa ja epämukavuutta erilaisissa toimintaympäristöissään. Aistiherkkyyttä ei vielä ymmärretä riittävästi eikä aistiesteettömyyttä osata näin ollen ottaa huomioon toivotulla tavalla. Ei aina silloinkaan, vaikka aistiherkkä toisi tarpeitaan ja toiveitaan esille.

Aistiherkkyys voi vaikuttaa myös henkilön itsetuntoon, mikäli ympäristö ei ymmärrä herkkyyttä. Ihminen voi kokea olevansa ”liian herkkä”,  ”vaikea” tai ”oikukas”. Usein ympäristön odotukset,  reagointi, ja kummastelu vain lisäävät henkilön tarvetta sinnitellä ja sietää itselleen liiallista epämukavuutta sekä aistikuormaa. Moni on oppinut (ja edelleen oppii) piilottamaan ja peittelemään aistiherkkyyttä muilta.

Kertynyt aistikuormitus ei katoa itsestään. Kertynyttä ja alati kertyvää kuormitusta on mahdollista purkaa ja vähentää erilaisin keinoin. Usein aistiherkkä löytää itse itselleen sopivia keinoja myös tiedostamattaan. Palaan näihin keinoihin enemmän myös vielä joskus myöhemmin.

Aistiherkkyyksistä ei voi oppia pois mutta itseään voi suojella liiallisilta aistimuksilta oman stressinsä vähentämiseksi. Tämä on myös tärkeää.

Usein kuulee kuinka aistiherkän tulisi ”karaista” tai ”siedättää” itseään. Sellainen ei auta, päinvastoin se vain pahentaa tilannetta ja voi ajaa henkilön tunneromahdukseen (meltdown) tai uupumukseen. Usein aistikuormaa kertyy aivan huomaamatta pitkin päivää. Kodin ulkopuolella saattaa sinnitellä ja kotiin päästyä voi olla täysin väsyksissä, ylikuormittunut tai lopen uupunut. Tämä voi näkyä muille myös ärtyisyytenä ja toisinaan räjähtelynä.

Tämän kirjoitukseni lopuksi haluan todeta vielä, että vaikka aistiherkkyys tuo haasteita niin aistien toiminnan erilaisuus voi olla myös suuri vahvuus ja voimavara. Se voi olla koetusti suuri elämää rikastuttava ominaisuus. Se voi olla voimavara, joka tuottaa mielihyvää ja auttaa aistiherkkää rentoutumaan.

Millaisin keinoin sinä pyrit vähentämään aistikuormaa ja stressiä arjessasi? Onko aistiherkkyys sinulle enemmän haaste vai voimavara? Vai onko se niitä molempia aina hetkestä riippuen?

Julkaistu

Herkkyys ja sen ilmenemismuotoja

Kirjoitin viimeksi tekstin herkkyydestä. Aihe on laaja ja voisin kirjoittaa siitä vaikka kuinka paljon. Aiempi tekstini jäi hieman vajaaksi, sillä halusin vielä avata erilaisia herkkyyden muotoja, jotka tulivat mieleeni sitä kirjoittaessani. Tässä kirjoituksessani tarkastelen siis niitä.

On olemassa varmasti muitakin joita en itse tässä hetkessä tavoita tai osaa ajatella, joten ethän suhtaudu lukemaasi absoluuttisena totuutena asiasta.

Herkkyyden voisi jakaa aluksi kahdenlaiseen herkkyyteen – synnynnäiseen sekä elämän aikana kehittyvään herkistymiseen. Kuten aiemmassa kirjoituksessani kerroin, samalla henkilöllä voi olla myös molempia. Synnynnäisesti herkkä voi siis herkistyä lisää kohdatessaan elämässään muun muassa turvattomuutta tai ristiriitoja.

Synnynnäinen herkkyys on temperamentin sekä hermoston ominaisuus. Se liittyy yksilön neurobiologiseen herkkyyteen havainnoida ja prosessoida ympäristön ärsykkeitä tavallista syvemmin. Tämänkaltainen herkkyys on nähtävissä usein jo lapsuudessa mm. tunneherkkyytenä ja vahvoina tunnereaktioina, syvempänä prosessointina (analysointi, pohtiminen), aistiärsykeherkkyytenä sekä kuormitusherkkyytenä. Lapsi saattaa olla mm. syvällinen, hyvin empaattinen, vetäytyvä sekä hyvin eläytymiskykyinen.

Synnynnäiseen herkkyyden alle lukeutuvat ymmärrykseni mukaan ainakin erityisherkkyys (HSP) sekä autisminkirjo. Myös adhd ihmisillä on synnynnäistä herkkyyttä mm. aistien sekä tunne herkkyyden tasolla (nopeaa ja intensiivistä). Kaikkia näitä kolmea yhdistää vahvasti kuormittumisherkkyys. Synnynnäisesti herkän hermosto kuormittuu nopeasti erilaisista ärsykkeistä, jonka seurauksena hänen stressitasonsa nousee voimakkaasti.

Synnynnäinen herkkyys ei katoa – se on.

Elämän aikana kehittyvä herkistyminen syntyy ja kehittyy elämän tapahtumien ja olosuhteiden kautta.  Se ei ole siis yksilön synnynnäistä ominaisuus vaan se liittyy tapaan, jolla ihminen on virittynyt ympäristöönsä – usein selviytyäkseen. Elämän aikana kehittyvän herkistymisen taustalla vaikuttavat muun muassa koetut traumat sekä jatkuva sopeutuminen. Sen taustalla voi vaikuttaa myös yksilön henkinen/psykologinen kasvu.

Tämän kaltainen herkkyys voi ilmetä kuten synnynnäinenkin – sen juuret ovat kuitenkin kokemukselliset.

Tämän kaltaiseen herkistymiseen liittyy vahvasti muun muassa tarve mukautua, tarkkailla muita sekä ennakoida toisten tarpeita, olla jatkuvasti valppaana.

Voi myös käydä niin, että henkilö joka ei ole ollut nuorempana kovinkaan herkkä voi herkistyä jonkin elämän kriisin, henkisen kasvun tai tietoisuuden avartumisen myötä.

Millaisia muita herkkyyden muotoja sitten on?

Herkkyyden muotoja on erilaisia. Sellaisia ovat muun muassa sensorinen-, emotionaalinen-, sosiaalinen-, kognitiivinen- sekä eksistentiaalinen herkkyys. Avaan hieman mitä näillä tarkoitetaan.

Sensorinen herkkyys liittyy siihen kuinka voimakkaasti henkilö kokee ympäristönsä aistiärsykkeitä (äänet, valot, hajut, maut, tunto). Se liittyy aistitiedonkäsittelyyn. Tätä herkkyyttä kuvataan usein erityisesti neuroepätyypillisyyteen liittyen, mutta sitä esiintyy ihmisissä myös ilman diagnoosejakin.

Emotionaalinen herkkyys, eli tunneherkkyys on sitä kuinka herkästi ja voimakkaasti henkilö kokee tunteita – omiaan tai toisten. Hän voi reagoida hyvin syvästi ja voimakkaasti mm. epäoikeudenmukaisuuteen, suruun tai iloon. Hän voi eläytyä syvästi myös muiden ihmisten kokemuksiin ja olla altis aistimaan sellaisia tunnetiloja, joita ei ole sanottu ääneen.

Kognitiivinen herkkyys tarkoittaa yksilön taipumusta havaita, pohtia sekä käsitellä tietoa hienovaraisesti ja syvällisesti. Se liittyy usein siihen miten tarkasti ja monisyisesti yksilö hahmottaa maailmaa, asioiden välisiä yhteyksiä ja merkityksiä. Hän saattaa huomata nopeasti asioita joita muut eivät huomaa, kuten hienovaraisia vivahteita tai merkityksiä. Hän saattaa pohtia asioita syvällisesti erilaisista näkökulmista, intuitiivisesti sekä hyvin analyyttisesti. Hän saattaa olla hyvin altis ylikuormitukselle mikäli ympäristö tai tilanteet ovat liian monimutkaisia tai kaoottisia. Hän saattaa kokea hyvin kiinnostaviksi filosofiset ja eksistentiaaliset kysymykset. Tämän kaltainen herkkyys voi ilmetä luovuudessa, ajattelussa tai tavassa huomata asioiden taustalla vaikuttavia rakenteita tai merkityksiä.

Eksistentiaalinen herkkyys on selvemmin kuvattuna herkkyyttä merkitykselle ja yhteydelle. Se näyttäytyy vahvasti yksilön kaipuuna ymmärtää elämää ja sen syvyyksiä. Henkilö saattaa pohtia omaa paikkaansa tässä maailmassa? Sitä mikä on totta? Mikä on hyvää? Tämänkaltainen herkkyys johtaa helposti sisäisiin kriiseihin. Se johtaa myös syvään intuitioon sekä henkiseen kasvuun. Usein herkät ihmiset ovat ymmärrykseni mukaan varsin taipuvaisia myös melankolisuuteen, joka sekin voi osin olla mielestäni myös voimavara.

Sosiaalinen herkkyys taas liittyy yksilön kykyyn havaita toisten tunnetiloja, reaktioita ja vivahteita kommunikaatiossa. Sosiaalisesti herkkä ihminen voi helposti aistia jännitteitä tai tunnelmia, joita muut eivät huomaa lainkaan. Hän reagoi usein herkästi esimerkiksi työpaikan huonoon työilmapiiriin, kuormittuu siitä ja alkaa ehkä oireilla sen vuoksi jo ennen muita. Hän saattaa toimia työpaikan ilmapiiri anturina ja havaita asioita, joihin voisi olla hyvä puuttua ennen kuin myös muut alkavat kuormittua niistä liiaksi. Sosiaalisesti herkkä on usein turvallinen tukipilari toisille mutta hän saattaa usein itse kokea, ettei saa muilta saman kaltaista tukea osakseen. Sosiaalinen herkkyys voi alkaa kuormittaa liikaa silloin, jos ottaa liikaa vastuuta muiden tunteista. Voi olla myös vaikeaa erottaa mikä tunne on lopulta omaa, mikä toisen. Elämänaikaiset kokemukset voivat vahvistaa tai nostaa esiin yksilössä sosiaalista herkkyyttä. Ja väitän, että se on myös hyvin todennäköistä.

Herkkyys mahdollistaa syvän yhteyden itseen, toisiin ihmisiin sekä elämään – ei vain sanojen vaan pikemminkin tunteiden ja merkitysten tasolla.

Herkälle tärkeää myös kanssakäymisessä on usein syvyys, avoimuus, autenttisuus sekä rehellisyys. Herkkyys voi olla moninaisesti valtava voimavara mutta se voi myös altistaa uupumiselle ja väärinymmärryksille, mikäli ympäristö ei tue tai kohtaa herkän ihmisen tapaa olla, aistia, ajatella ja kommunikoida.

On mielestäni tärkeää huomata ja ymmärtää, ettei kaikki herkkyys tunnu samalta, eikä kaikki herkkyys johda haavoittuvuuteen. Herkkyys voi olla haaste ja rasite mutta se voi olla myös suuri voimavara ja ihmistä vahvistava piirre. Se voi olla myös näitä molempia – ympäristöstä, hetkestä, päivästä ja tilanteesta riippuen. Siihen miten itse suhtaudumme herkkyyteemme vaikuttaa paljon ympäristömme odotukset, asenteet sekä ymmärrys tai ymmärtämättömyys.

Muistutuksena myös sinulle – vaalithan herkkyyttäsi rakkaudella, vaikka se tuntuisikin joskus taakalta. Olet ihana! Mukavaa päivää sinulle.

Julkaistu

Herkkyydestä

Pohdin ja tarkastelen kirjoituksissani paljon synnynnäistä herkkyyttä ja elämää neurokirjon henkilön näkökulmasta. Kirjoitan pitkälti kokemustiedosta käsin. Mutta myös siitä tiedosta ja ymmärryksestä käsin, joka minulle on erilaisten lähteiden kautta asioista muodostunut. Olen aina ollut kiinnostunut ymmärtämään paremmin muita ihmisiä, erilaisuutta, ihmisten välisiä kommunikaatiohaasteita, itseäni sekä omaa herkkyyttäni. Ylipäänsä pureutumaan asioihin ja ilmiöihin aina paljon pintaa syvemmin, ymmärtääkseni niitä itse paremmin.

Sinun näkemyksesi, ajatuksesi tai kokemuksesi herkkyydestä voivat olla erilaisia – ne ovat yhtä valideja ja arvokkaita. Saatat kenties myös tarkastella asiaa erilaisesta näkökulmasta käsin tai vasta havahtua pohtimaan omaa herkkyyttäsi?

Koen tärkeäksi todeta näin aluksi, ettei herkkyys ole samanlainen ilmiö kaikille. Ja jokainen kokee herkkyytensä yksilöllisesti. Herkkyys voi ilmetä meissä monin eri muodoin muun muassa sensorisen-, emotionaalisen-, sosiaalisen-, kognitiivisen- sekä eksistentiaalisen herkkyyden kautta.  Sinulla saattaa olla vielä mielessä muitakin? Nämä herkkyyden muodot voivat ilmetä yksittäin, lomittain tai ne voivat vaihtaa painotustaan elämämme eri vaiheissa ja hetkissä. Palaan niihin hieman lisää kenties seuraavassa kirjoituksessani.

On myös mielestäni tärkeää ymmärtää, ettei kaikki herkkyys tunnu samalta, eikä kaikki herkkyys johda haavoittuvuuteen. Herkkyys voi olla haaste ja rasite mutta yhtälailla se voi olla myös suuri voimavara ja ihmistä vahvistava piirre. Tai sitten se voi olla näitä molempia – ympäristöstä, hetkestä ja/tai tilanteesta riippuen.

Siihen miten itse suhtaudumme herkkyyteemme vaikuttaa paljon ympäristömme. Sen odotukset, asenteet sekä ymmärrys tai koettu ymmärtämättömyys. Meidän ihmisten kun saattaa olla usein vaikea ymmärtää sellaisia asioita, joita emme itse koe, kohtaa tai joita emme ole vielä elämässämme kohdanneet. Myös sillä kuinka tietoisia me siitä itse itsessämme olemme on vaikutusta.

Mikäli herkkyys ei aiheena olisi sinulle vielä kovin tuttu niin avaan sitä hieman myös siten, että herkkyys voi olla joko synnynnäinen temperamentin tai hermoston ominaisuus. Voidaan puhua synnynnäisestä neurobiologisesta keskushermoston ominaisuudesta, neurotyypistä tai kehityksellisestä häiriöstä, riippuen siitä mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan ja mistä on lopulta kyse. Tämänkaltainen herkkyys on nähtävissä usein jo lapsuudessa mm. tunneherkkyytenä ja vahvoina tunnereaktioina, syvempänä prosessointina (analysointi, pohtiminen), aistiärsykeherkkyytenä sekä kuormitusherkkyytenä. Lapsi saattaa olla mm. syvällinen, hyvin empaattinen, vetäytyvä sekä eläytymiskykyinen. Synnynnäisesti herkän hermosto kuormittuu hyvin nopeasti erilaisista ärsykkeistä, josta seuraa voimakasta stressitason nousua. Synnynnäisen herkkyyden alle sijoittuvat (ainakin) erityisherkkyys, autismin kirjo sekä (ainakin osittain) myös adhd. Näillä kaikilla on joitain yhtäläisyyksiä, omat ydinpiirteensä sekä ne toisistaan erottavat erityispiirteensä. Kaikkia näitä yhdistää kuitenkin vahvasti kuormitusherkkyys.

Herkkyys voi olla myös elämän myötä kehittynyt herkistymisen muoto, niin sanottua opittua herkistymistä. Sen taustalla vaikuttavat muun muassa koetut traumat, jatkuva sopeutuminen sekä myös yksilön henkinen/psykologinen kasvu. Tämän kaltainen herkkyys voi ilmetä samoin kuin synnynnäinenkin mutta sen juuret ovat kokemukselliset. Ihminen joka ei lapsuudessaan ja nuoruudessaan ole ollut kovinkaan herkkä saattaa herkistyä esimerkiksi jonkin elämänkriisin seurauksena myöhemmin elämässään. Samalla ihmisellä voi olla myös näitä molempia. Synnynnäisesti herkkä voi herkistyä edelleen kohdatessaan elämässään esimerkiksi turvattomuutta tai ristiriitoja.

Tässä kirjoituksissani haluan kuitenkin nostaa esiin erityisesti herkkyyden kauneuden, sillä se ansaitsee tulla näkyväksi. Erityisesti moni synnynnäisesti herkkä on oppinut jo varhain häpeilemään ja piilottelemaan omaa tapaansa olla, aistia ja ilmaista itseään. On kenties sisäistänyt tavan tarkastella itseään ja omanaisuuksiaan pitkälti vain haasteellisuuden sumentamien linssien läpi. Hän on kenties myös koettanut siedättää, karaista ja mukauttaa itseään ”normaaliin” jopa läpi elämänsä. Herkkyys tuo mukanaan roppakaupalla omanlaisiaan haasteita ja myös erilaisia tarpeita. Herkkyyttä ei yleisesti ottaen aina edes ymmärretä tai osata ottaa huomioon. Ei välttämättä edes henkilö itse. Itse ajattelen tässä kohtaa erityisesti aistiärsyke- ja kuormitusherkkyyttä.

Herkkä saattaa kokea tulevansa väärintulkituksi tai ymmärretyksi, mikä voi haastaa paljonkin suhteessa toisiin ihmisiin erilaisissa ympäristöissä. Tai sitten ei. Jos on elämän aikaisesti kuullut paljon moitteita ominaisuudestaan voi sana herkkä kaikua korvissa kuin kirosana. Se voi jo itsessään alkaa kuulostaa moitteelta tai jopa vaateelta olla toisenlainen. Jotta ominaisuuteen voisi oppia suhtautumaan sallivammin (niin itsessään kuin myös muissakin) koen tärkeäksi muistuttaa myös niistä monista vahvuuksista, joita kaikissa herkissä ihmisissä hyvin usein ja erittäin todennäköisesti myös on.

Minulle herkkyys ei ole pelkästään ominaisuus – se on tapa olla, tapa vastaanottaa sekä tapa olla yhteydessä ympäröivään maailmaan sekä muihin ihmisiin.

Herkkyyttä voisi kuvata kuin eräänlaisena kielenä sekä ovena syvempään ymmärrykseen, kutsuna eettisyyteen ja inhimilliseen yhteyteen. Sellaiseen, joka voi myös kasvaa ja kehittyä elämän aikana – ihan meissä kaikissa.

Oletko sinä huomannut, että monet erityisen herkät ihmiset ovat yhteydessä luontoon tavalla, jota kaikki eivät kenties koskaan tavoita? Luonto on ollut monelle elämän aikainen ystävä, kanssa kulkija tai paikka, jossa on ollut tilaa olla oma itsensä. Se ei arvota, ei arvostele, ei lokeroi. Luonto saattaa olla monelle paikka, jossa muutoin alati kierroksilla käyvä hermosto ja mieli rauhoittuvat edes hetkeksi – paikka jossa myös katoksissa ollut yhteys itseen taas palautuu. Herkkien ihmisten kertomuksista nousee usein vahvasti esiin se, että he tiedostavat syvemmällä tasolla olevansa osa luontoa, yhtä sen kanssa – eivät irrallinen osa sitä tai sen yläpuolella. Hyvin monet ihmiset kokevat metsän itselleen hyvin tärkeäksi paikaksi. Monet kokevat myös veden elementtinä hermostoaan rauhoittavaksi ja helliväksi. Luonnon vesissä uiminen, avantouinti sekä veden pinnan liikkeen katseleminen (toisinaan hyvin pitkäkestoinenkin tuijottelu) tai veden äänien kuunteleminen ovat monille myös hyvin rauhoittava ja palauttava kokemus. Niin myös minulle itselleni.

Herkillä ihmisillä on usein poikkeuksellinen kyky nähdä kauneutta sielläkin missä muut eivät sitä näe. Heistä monet kiinnittivät huomionsa usein yksityiskohtiin, kokevat ne kiehtovina ja näkevät niissäkin usein kauneutta. Herkät ihmiset ovat usein hyvin empaattisia, vaikka kaikki eivät osaa osoittaa sitä tavalla, jota yleisesti odotetaan. Herkillä on usein hyvin rikas sisäinen maailma – maailma jossa ajatukset, tunteet ja mielikuvat saattavat olla hyvinkin moniulotteisia ja moni vivahteisia. Herkillä on usein myös vahva luovan ajattelun voima ja he ovat usein hyvinkin idearikkaita. He tarkastelevat asioita syvällisesti, analyyttisesti ja uteliaasti, mikä auttaa heitä ymmärtämään monimutkaisempiakin ilmiöitä kenties paljon syvemmällä tasolla. Herkät ihmiset omaavat usein hyvinkin vahvaa eettistä ajattelua sekä vahvaa oikeudenmukaisuuden tajua. Heitä ohjaa usein ilo ja merkityksellisyys.

Taide, musiikki tai kirjoittaminen toimivat monelle keinona ilmaista itseään – herkkyyden koetusta asteesta riippumatta. Moni muusikko, kirjailija, runoilija ja taiteilija kuitenkin kuvailee itseään hyvin herkäksi ja melankoliaan taipuvaiseksi persoonaksi (tai sieluksi), joka kokee tarvetta ilmaista itseään taiteensa kautta. Heidän taiteensa kautta me muut voimme myös tavoittaa jotain sellaista, jota voi olla itse vaikea sanoittaa tai jota siinä hetkessä kaipaamme. Taide puhuttelee meitä hyvin vahvasti tunteiden tasolla ja kokemuksellisesti.

Koetpa sitten olevasi synnynnäisesti herkkä, elämänkokemustesi herkistämä, sekä että tai et koe tarvetta määritellä herkkyyttäsi sen tarkemmin… niin haluan joka tapauksessa kertoa sinulle sen, että herkkyys sinussa on kaunista <3

Tunteellinen siili

Oi, sanoi siili, olen tunteellinen siili, olen hyvä, kiltti, hellä. Ja kenelläpä kellä on vastaansanomista? Se vain on surullista, että piikkikuoren alla siilin hellyys piili.

Kirsi Kunnas , Tiitiäisen satupuu, 1956