Löysimme pihaltamme pienen linnunpoikasen. Se oli lentänyt jostain syystä isoon vesi saaviin ja värjötteli siellä kelluneen letkun päällä märkänä ja kylmissään. Autoimme sen pois ja käärimme tärisevän linnunpojan mikrokuituliinaan kuivattelemaan. Kävipä tuo tovin myös saunanlämmöissäkin. Veimme poikasen laatikossa paikkaan josta kissamme ei sitä löydä ja jätimme toipumaan rauhassa koettelemuksestaan. Illalla huomasin sen kadonneen. Se oli lentänyt pois. Toivottavasti sillä on kaikki hyvin.
Emme tiedä mikä lintu se oli. Veikkasimme varpusta tai rastasta.
Yksi kesähaaveistani toteutui kuluneella viikolla. Kävimme nimittäin ystäväni kanssa retkellä Iso-Melkuttimella Lopen Räyskälässä.
Iso-Melkutin on loistava retkikohde onpa kyseessä sitten päivä- tai yönyliretki. Järveä kiertää melko helppokulkuinen retkeilyreitti ja reitin varrella on kaksi tulistelupaikkaa laavuineen. Uimarannan läheisyydessä on myös vessat ja puuliiteri joka nyt ammotti tyhjyyttään. Kannattaa siis varata mukaan omat nuotiopuut.
Iso-Melkuttimen vesi on liki kristallinkirkasta ja siis jo itsessään näkemisen ja kokemisen arvoinen. Järvellä käy mm. paljon sukeltajia, lapsiperheitä sekä retkeilijöitä.
Koska rinkat varusteineen painoivat sen verran paljon, että selkää pakotti, päätimme majoittua heti uimarannan tuntumaan. Muita retkeilijöitä oli melko paljon liikkeellä emmekä olleet lainkaan ainoita yöpyjiä. Omaa rauhaa rakastavana olisi ollut mukavampi leiriytyä hieman väljemmin mutta painolasti selässä pakotti tekemään kompromisseja. Majoitteina meillä oli tällä kertaa riippumatot, jotka viritimme rannan tuntumaan puiden väliin. Kun leiri oli saatu pystyyn teimme ruokaa, istuimme iltaa ja paistoimme lettuja. Ne olivat herkullisia.
Kävimme uimassa vasta kun lapsiperheet olivat vetäytyneet nukkumaan. Vesi oli varsin kylmää mutta maltoimme uida silti hyvän tovin. Uinnin jälkeen oli mukava vetäytyä lämpimään makuupussiin unille. Yöllä kuitenkin palelin jonkin verran mutta kaiken kaikkiaan sain nukuttua melko hyvin.
Aamulla keitimme aamukahvit ja puuron. Monen muun tavoin olimme pakanneet mukaan snorkkelit veden alaisen maailman ihmettelyä varten. Orastavan kurkkukivun vuoksi tyydyin kuitenkin seuraaman muita rannalta käsin. Parasta retkessä oli luonto ja olemisen verkkaisuus. Itselleni jäi kiva mieli siitä, että sain kuin sainkin yhden kesähaaveistani toteutettua.
Oletko sinä saanut tehtyä niitä asioita, joista talven kylmillä unelmoit?
Asiat joita talvella suunnittelin ”sitten kesällä” tekeväni ovat edelleen ajatuksen tasolla kesäsuunnitelmina ja -haaveina. Vielä toki ehdin, ainakin osan. Ongelmana vain on ikuinen aloittamisen vaikeus, oikeanlaisen fiiliksen ja motivaation sekä voimavarojen täysi puute. ”Ihan helppoa” ei ole helppoa kaikille. Jatkuva itsensä kanssa kamppailu pienimpien asioiden ja askareiden kanssa kuluttaa huomattavan paljon voimavaroja, jopa lamauttaa täysin. Tiedän, että moni ymmärtää mistä kirjoitan – kaikki eivät kuitenkaan ja sekin on ok. Usein tekeminen ja innostuminen ovat omalla kohdallani hyvin kausiluoteisia, hetkittäisiä ja/tai hyvin intensiivisiä.
Kirjoittaminen on ollut katkolla. Oikeanlaista innostusta, paloa ja ideaa ei ole ollut. Ilman niitä kirjoittaminen tuntuu turhalta. Mutta ajattelin silti päivittää hieman kesäkuulumisiani.
Olen iloinnut paljon pihaniittyni kukkaloistosta. Se on nyt ensimmäistä kesää rehevä ja onnistunut. Aiempina kesinä kasvu on ollut hyvin vähäistä. Ostin keväällä Hankkijalta siemenseoksen, jossa oli mm. hunajakukkaa, päivänkakkaraa sekä sormustinkukkaa. Se oli mielestäni hyvä ostos. Päivänkakkara on menestynyt pihassamme parhaiten.
Myös lemmikkilinnut ovat vieneet sydämeni. Kanojen lisäksi olen hankkinut tänä kesänä ankkoja. Kanat, pikku kanat ja pikku ankat ovat suloisia ja niiden touhuja on ollut hauska seurata. Nuori kukko harjoittelee vasta kiekumaan. Linnut ovat selvästi omanlaisiaan persoonia ja varsin viisaita otuksia.
Tiedoksi, että lemmikkikanojen pito vaatii hieman perehtymistä asiaan, eläintenpidon ohjeisiin sekä määräyksiin. Siivekkäistä tulee tehdä myös eläintenpitoilmoitus. Mikäli haaveilet omasta kanalasta kannattaa ensin tutustua ruokaviraston ohjeisiin ja eläintenpitoon liittyviin määräyksiin. Kun ne ovat kunnossa voi hyvillä mielin harrastaa.
