Kategoria: Kotipuutarha ja sen asukkaat

Mökki oli osin eristetty, mikä oli mahtava juttu! Eihän siinä auttanut pienen suostuttelun jälkeen kuin hakea se meille ankkalaksi. Jonkin verran mökki haisi sellaiselle vanhalle mummolalle.

Mökki sai heti alkuun pintaansa uuden maalikerroksen. Mökki tuli maalattua, samoin käteni ja otsani.

Ankkalassa puulattian päällä oli muovimatto. Vuorasin lattian ja osan seinistä vielä kestopeittein, koska lukemani perusteella ankat ovat varsin sottaista väkeä. Pressun kiinnitin seiniin rakennusnitojalla. Pressun päälle tuli purupehku. Ankoilla ’tavara’ roiskuu takapäästä paineella yllättävänkin korkealle. Pressut on helppo vaihtaa vuosittain tai tarpeen mukaan ja mökki toivottavasti pysyy siistimpänä.

Jotta ankat tarkenevat talvella niin eristimme mökin lattiaa finfoamilla. Pakkasilla laitan niille myös lämpölampun, jota varten vedin mökkiin roikalla sähköt. Paukkupakkasilla ankat voi majoittaa kanalan puolelle tarvittaessa lämpimään. Olen käsittänyt, että ankat ovat melko kylmänkestäviä ja ulkoilevat vielä jopa -10 asteenkin pakkasillakin mielellään.

Ankkalan siirtäminen paikoilleen ei sujunut aivan ongelmitta. Se nimittäin kaatui sitä kuormaajalla siirrettäessä. Mökki rojahti maahan kyljelleen ja siitä irtosi rytäkässä katto. Onneksi ikkunat pysyivät ehjinä! Hetken jo ehdittiin ajatella, että siinä se nyt oli sen ankkalan tarina. Ystävällisten apukäsien avulla niin mökki kuin sen kattokin saatiin kuitenkin vielä paikoilleen. Ihan mahtava juttu!

Ankat ovat nyt tovin totutelleet uuteen asumukseensa ja viettävät siellä yönsä suojassa saalistajilta.

Kesä on jo puolessa.

Asiat joita talvella suunnittelin ”sitten kesällä” tekeväni ovat edelleen ajatuksen tasolla kesäsuunnitelmina ja -haaveina. Vielä toki ehdin, ainakin osan. Ongelmana vain on ikuinen aloittamisen vaikeus, oikeanlaisen fiiliksen ja motivaation sekä voimavarojen täysi puute. ”Ihan helppoa” ei ole helppoa kaikille. Jatkuva itsensä kanssa kamppailu pienimpien asioiden ja askareiden kanssa kuluttaa huomattavan paljon voimavaroja, jopa lamauttaa täysin. Tiedän, että moni ymmärtää mistä kirjoitan – kaikki eivät kuitenkaan ja sekin on ok. Usein tekeminen ja innostuminen ovat omalla kohdallani hyvin kausiluoteisia, hetkittäisiä ja/tai hyvin intensiivisiä.

Kirjoittaminen on ollut katkolla. Oikeanlaista innostusta, paloa ja ideaa ei ole ollut. Ilman niitä kirjoittaminen tuntuu turhalta. Mutta ajattelin silti päivittää hieman kesäkuulumisiani.

Olen iloinnut paljon pihaniittyni kukkaloistosta. Se on nyt ensimmäistä kesää rehevä ja onnistunut. Aiempina kesinä kasvu on ollut hyvin vähäistä. Ostin keväällä Hankkijalta siemenseoksen, jossa oli mm. hunajakukkaa, päivänkakkaraa sekä sormustinkukkaa. Se oli mielestäni hyvä ostos. Päivänkakkara on menestynyt pihassamme parhaiten.

Myös lemmikkilinnut ovat vieneet sydämeni. Kanojen lisäksi olen hankkinut tänä kesänä ankkoja. Kanat, pikku kanat ja pikku ankat ovat suloisia ja niiden touhuja on ollut hauska seurata. Nuori kukko harjoittelee vasta kiekumaan. Linnut ovat selvästi omanlaisiaan persoonia ja varsin viisaita otuksia.

Tiedoksi, että lemmikkikanojen pito vaatii hieman perehtymistä asiaan, eläintenpidon ohjeisiin sekä määräyksiin. Siivekkäistä tulee tehdä myös eläintenpitoilmoitus. Mikäli haaveilet omasta kanalasta kannattaa ensin tutustua ruokaviraston ohjeisiin ja eläintenpitoon liittyviin määräyksiin. Kun ne ovat kunnossa voi hyvillä mielin harrastaa.

https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/elaintenpidon-luvat-ja-ilmoitukset/

https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/siipikarja/lintuinfluenssa/siipikarjan-ulkonapitokielto/