Ilmassa leijuu monenlaisia kevään tuttuja tuoksuja.
Linnut visertävät kuin kilpaa istuessani kotimme terassilla. Aamukahvi lämmittää ihanasti käsiäni samalla kun aistin keväistä aamua. Tänään ei ole kiire minnekään.
Lintujen laulu on kuin musiikkia, jota voisin kuunnella pidempään. Sen välissä oleva hetkittäinen hiljaisuus tuntuu sekin tänään niin kovin merkitykselliseltä. Aurinko heijastaa lempeää lämpöään ja huomaan, että olisin voinut jo hieman keventää vaatetustani. Toisaalta äkkinäinen viileä tuulenpuuska vaatii pitämään takin kuitenkin vielä tiukasti päällä.
Vielä täytyy hetki odottaa lämpimämpiä kelejä.
Nostan nenältäni valahtaneet aurinkolasit silmieni suojaksi ja jään katselemaan kuinka läheisen koivun oksat tanssivat lempeästi tuulessa. Sen seuraaminen on aina meditatiivista ja samalla hyvin rentouttavaa.
Ensimmäiset kevään kukat nostavat jo päättäväisesti päätään ja luonto valmistautuu jälleen uuteen kasvukauteen. Ihanaa! Se tuntuu lohdulliselta pitkän pimeän talvikauden jälkeen. Ensimmäiset sinivuokot ja leskenlehdet ovat jo paikka paikoin nousseet maan pinnalle.
Kevään edetessä ja valon lisääntyessä talvihorroksessa uinuneet keho ja mieli tuntuvat nekin hieman virkistyneen. Huomaan kehooni virtaavan uudenlaista energiaa, lempeästi herättelevää ja hieman pirskahtelevaakin. Kehoni tarvitsee valoa.
Orastava innostus puutarhan hoitoon nostaa päätään, ensimmäistä kertaa vuosiin! Saisinkohan tänä keväänä ehkä esikasvatettua taimet itse? Entä saisinko viime keväänä aloittamani pienen pienen kukkaniitty projektin valmiiksi?
Myös tämän blogin kirjoittaminen on alkanut tuntua kutsuvalta. Pohdin kauanko innostukseni asiaan mahtaa kantaa? Mistä edes kirjoittaisin? Millaiseksi blogi ajan kanssa kenties muovautuisi? Pohdin myös lukisiko sitä kukaan? Riittäisikö minulla rohkeutta kirjoittaa ja avata ajatuksiani maailmalle? Totean itselleni kuitenkin lopulta, että voinhan kirjoittaa myös vain omaksi ilokseni.
Annan kevät auringon nostaa verkalleen pintaan niitä asioita, jotka kutsuvat minua eniten juuri tässä hetkessä. Annan myös pintaan varovasti nousevien hentojen ideoideni versoa kaikessa rauhassa.
Päätän kirjoittaa blogiani vain puhtaasta ilosta sekä koetusta merkityksellisyydestä käsin.
Mikäli löysit tiesi tänne olet lämpimästi tervetullut seuraani.
