Kirjoitin viimeksi tekstin herkkyydestä. Aihe on laaja ja voisin kirjoittaa siitä vaikka kuinka paljon. Aiempi tekstini jäi hieman vajaaksi, sillä halusin vielä avata erilaisia herkkyyden muotoja, jotka tulivat mieleeni sitä kirjoittaessani. Tässä kirjoituksessani tarkastelen siis niitä.
On olemassa varmasti muitakin joita en itse tässä hetkessä tavoita tai osaa ajatella, joten ethän suhtaudu lukemaasi absoluuttisena totuutena asiasta.
Herkkyyden voisi jakaa aluksi kahdenlaiseen herkkyyteen – synnynnäiseen sekä elämän aikana kehittyvään herkistymiseen. Kuten aiemmassa kirjoituksessani kerroin, samalla henkilöllä voi olla myös molempia. Synnynnäisesti herkkä voi siis herkistyä lisää kohdatessaan elämässään muun muassa turvattomuutta tai ristiriitoja.
Synnynnäinen herkkyys on temperamentin sekä hermoston ominaisuus. Se liittyy yksilön neurobiologiseen herkkyyteen havainnoida ja prosessoida ympäristön ärsykkeitä tavallista syvemmin. Tämänkaltainen herkkyys on nähtävissä usein jo lapsuudessa mm. tunneherkkyytenä ja vahvoina tunnereaktioina, syvempänä prosessointina (analysointi, pohtiminen), aistiärsykeherkkyytenä sekä kuormitusherkkyytenä. Lapsi saattaa olla mm. syvällinen, hyvin empaattinen, vetäytyvä sekä hyvin eläytymiskykyinen.
Synnynnäiseen herkkyyden alle lukeutuvat ymmärrykseni mukaan ainakin erityisherkkyys (HSP) sekä autisminkirjo. Myös adhd ihmisillä on synnynnäistä herkkyyttä mm. aistien sekä tunne herkkyyden tasolla (nopeaa ja intensiivistä). Kaikkia näitä kolmea yhdistää vahvasti kuormittumisherkkyys. Synnynnäisesti herkän hermosto kuormittuu nopeasti erilaisista ärsykkeistä, jonka seurauksena hänen stressitasonsa nousee voimakkaasti.
Synnynnäinen herkkyys ei katoa – se on.
Elämän aikana kehittyvä herkistyminen syntyy ja kehittyy elämän tapahtumien ja olosuhteiden kautta. Se ei ole siis yksilön synnynnäistä ominaisuus vaan se liittyy tapaan, jolla ihminen on virittynyt ympäristöönsä – usein selviytyäkseen. Elämän aikana kehittyvän herkistymisen taustalla vaikuttavat muun muassa koetut traumat sekä jatkuva sopeutuminen. Sen taustalla voi vaikuttaa myös yksilön henkinen/psykologinen kasvu.
Tämän kaltainen herkkyys voi ilmetä kuten synnynnäinenkin – sen juuret ovat kuitenkin kokemukselliset.
Tämän kaltaiseen herkistymiseen liittyy vahvasti muun muassa tarve mukautua, tarkkailla muita sekä ennakoida toisten tarpeita, olla jatkuvasti valppaana.
Voi myös käydä niin, että henkilö joka ei ole ollut nuorempana kovinkaan herkkä voi herkistyä jonkin elämän kriisin, henkisen kasvun tai tietoisuuden avartumisen myötä.
Millaisia muita herkkyyden muotoja sitten on?
Herkkyyden muotoja on erilaisia. Sellaisia ovat muun muassa sensorinen-, emotionaalinen-, sosiaalinen-, kognitiivinen- sekä eksistentiaalinen herkkyys. Avaan hieman mitä näillä tarkoitetaan.
Sensorinen herkkyys liittyy siihen kuinka voimakkaasti henkilö kokee ympäristönsä aistiärsykkeitä (äänet, valot, hajut, maut, tunto). Se liittyy aistitiedonkäsittelyyn. Tätä herkkyyttä kuvataan usein erityisesti neuroepätyypillisyyteen liittyen, mutta sitä esiintyy ihmisissä myös ilman diagnoosejakin.
Emotionaalinen herkkyys, eli tunneherkkyys on sitä kuinka herkästi ja voimakkaasti henkilö kokee tunteita – omiaan tai toisten. Hän voi reagoida hyvin syvästi ja voimakkaasti mm. epäoikeudenmukaisuuteen, suruun tai iloon. Hän voi eläytyä syvästi myös muiden ihmisten kokemuksiin ja olla altis aistimaan sellaisia tunnetiloja, joita ei ole sanottu ääneen.
Kognitiivinen herkkyys tarkoittaa yksilön taipumusta havaita, pohtia sekä käsitellä tietoa hienovaraisesti ja syvällisesti. Se liittyy usein siihen miten tarkasti ja monisyisesti yksilö hahmottaa maailmaa, asioiden välisiä yhteyksiä ja merkityksiä. Hän saattaa huomata nopeasti asioita joita muut eivät huomaa, kuten hienovaraisia vivahteita tai merkityksiä. Hän saattaa pohtia asioita syvällisesti erilaisista näkökulmista, intuitiivisesti sekä hyvin analyyttisesti. Hän saattaa olla hyvin altis ylikuormitukselle mikäli ympäristö tai tilanteet ovat liian monimutkaisia tai kaoottisia. Hän saattaa kokea hyvin kiinnostaviksi filosofiset ja eksistentiaaliset kysymykset. Tämän kaltainen herkkyys voi ilmetä luovuudessa, ajattelussa tai tavassa huomata asioiden taustalla vaikuttavia rakenteita tai merkityksiä.
Eksistentiaalinen herkkyys on selvemmin kuvattuna herkkyyttä merkitykselle ja yhteydelle. Se näyttäytyy vahvasti yksilön kaipuuna ymmärtää elämää ja sen syvyyksiä. Henkilö saattaa pohtia omaa paikkaansa tässä maailmassa? Sitä mikä on totta? Mikä on hyvää? Tämänkaltainen herkkyys johtaa helposti sisäisiin kriiseihin. Se johtaa myös syvään intuitioon sekä henkiseen kasvuun. Usein herkät ihmiset ovat ymmärrykseni mukaan varsin taipuvaisia myös melankolisuuteen, joka sekin voi osin olla mielestäni myös voimavara.
Sosiaalinen herkkyys taas liittyy yksilön kykyyn havaita toisten tunnetiloja, reaktioita ja vivahteita kommunikaatiossa. Sosiaalisesti herkkä ihminen voi helposti aistia jännitteitä tai tunnelmia, joita muut eivät huomaa lainkaan. Hän reagoi usein herkästi esimerkiksi työpaikan huonoon työilmapiiriin, kuormittuu siitä ja alkaa ehkä oireilla sen vuoksi jo ennen muita. Hän saattaa toimia työpaikan ilmapiiri anturina ja havaita asioita, joihin voisi olla hyvä puuttua ennen kuin myös muut alkavat kuormittua niistä liiaksi. Sosiaalisesti herkkä on usein turvallinen tukipilari toisille mutta hän saattaa usein itse kokea, ettei saa muilta saman kaltaista tukea osakseen. Sosiaalinen herkkyys voi alkaa kuormittaa liikaa silloin, jos ottaa liikaa vastuuta muiden tunteista. Voi olla myös vaikeaa erottaa mikä tunne on lopulta omaa, mikä toisen. Elämänaikaiset kokemukset voivat vahvistaa tai nostaa esiin yksilössä sosiaalista herkkyyttä. Ja väitän, että se on myös hyvin todennäköistä.
Herkkyys mahdollistaa syvän yhteyden itseen, toisiin ihmisiin sekä elämään – ei vain sanojen vaan pikemminkin tunteiden ja merkitysten tasolla.
Herkälle tärkeää myös kanssakäymisessä on usein syvyys, avoimuus, autenttisuus sekä rehellisyys. Herkkyys voi olla moninaisesti valtava voimavara mutta se voi myös altistaa uupumiselle ja väärinymmärryksille, mikäli ympäristö ei tue tai kohtaa herkän ihmisen tapaa olla, aistia, ajatella ja kommunikoida.
On mielestäni tärkeää huomata ja ymmärtää, ettei kaikki herkkyys tunnu samalta, eikä kaikki herkkyys johda haavoittuvuuteen. Herkkyys voi olla haaste ja rasite mutta se voi olla myös suuri voimavara ja ihmistä vahvistava piirre. Se voi olla myös näitä molempia – ympäristöstä, hetkestä, päivästä ja tilanteesta riippuen. Siihen miten itse suhtaudumme herkkyyteemme vaikuttaa paljon ympäristömme odotukset, asenteet sekä ymmärrys tai ymmärtämättömyys.
Muistutuksena myös sinulle – vaalithan herkkyyttäsi rakkaudella, vaikka se tuntuisikin joskus taakalta. Olet ihana! Mukavaa päivää sinulle.
