Löysin torista vanhan leikkimökin. Se etsi uutta kotia läheltä ja vieläpä ilmaiseksi.
Mökki oli osin eristetty, mikä oli mahtava juttu! Eihän siinä auttanut pienen suostuttelun jälkeen kuin hakea se meille ankkalaksi. Jonkin verran mökki haisi sellaiselle vanhalle mummolalle.
Mökki sai heti alkuun pintaansa uuden maalikerroksen. Mökki tuli maalattua, samoin käteni ja otsani.
Ankkalassa puulattian päällä oli muovimatto. Vuorasin lattian ja osan seinistä vielä kestopeittein, koska lukemani perusteella ankat ovat varsin sottaista väkeä. Pressun kiinnitin seiniin rakennusnitojalla. Pressun päälle tuli purupehku. Ankoilla ’tavara’ roiskuu takapäästä paineella yllättävänkin korkealle. Pressut on helppo vaihtaa vuosittain tai tarpeen mukaan ja mökki toivottavasti pysyy siistimpänä.
Jotta ankat tarkenevat talvella niin eristimme mökin lattiaa finfoamilla. Pakkasilla laitan niille myös lämpölampun, jota varten vedin mökkiin roikalla sähköt. Paukkupakkasilla ankat voi majoittaa kanalan puolelle tarvittaessa lämpimään. Olen käsittänyt, että ankat ovat melko kylmänkestäviä ja ulkoilevat vielä jopa -10 asteenkin pakkasillakin mielellään.
Ankkalan siirtäminen paikoilleen ei sujunut aivan ongelmitta. Se nimittäin kaatui sitä kuormaajalla siirrettäessä. Mökki rojahti maahan kyljelleen ja siitä irtosi rytäkässä katto. Onneksi ikkunat pysyivät ehjinä! Hetken jo ehdittiin ajatella, että siinä se nyt oli sen ankkalan tarina. Ystävällisten apukäsien avulla niin mökki kuin sen kattokin saatiin kuitenkin vielä paikoilleen. Ihan mahtava juttu!
Ankat ovat nyt tovin totutelleet uuteen asumukseensa ja viettävät siellä yönsä suojassa saalistajilta.